Perinteinen kuppaus saunan lämmössä

Perinteinen kuppaus on yksi Suomen vanhimmista kansanparannushoidoista ja tärkeä osa suomalaista hoitoperinnettä. Sen juuret ulottuvat tuhansien vuosien taakse: kuppauksen kaltaisia menetelmiä tunnettiin jo muinaisessa Mesopotamiassa.
Suomessa kuppauksesta on kirjallisia mainintoja 1500-luvulta, mutta perinne on todennäköisesti tätä vanhempi. Kuppaus liittyi erityisesti maaseudun hoito- ja saunaperinteisiin, puhdistautumiseen ja vuodenaikojen rytmiin, ja se oli olennainen osa kansanlääkintää ja perinteistä hyvinvointia.
Kuppauksen historiassa Suomessa korostuu naisten osaaminen ja perinteinen kupparin ammattitaito. Valtaosa kuppareista oli naisia, ja taito siirtyi suvussa äidiltä tyttärelle tai tädiltä oppitytölle. Kuppari oli hoitaja, luotettu auttaja ja kuuntelija, jonka puoleen käännyttiin monenlaisissa vaivoissa.
Vanha sanonta kertoo kupparin arvostuksesta yhteisössä: "Ei ole naisesta lukkariksi eikä miehestä kuppariksi."

Perinteisesti kuppaus tehdään aina saunan yhteydessä. Sauna lämmittää, avaa pintaverenkiertoa ja valmistaa kehon hoitoon. Kuppausta käytetään muun muassa:
• lihas- ja nivelkipuihin
• migreeniin
• turvotuksiin
• korkeaan hemoglobiiniin ja ferritiiniin
• liikunnan/urheilun aiheuttamiin rasituksiin ja kuona-aineiden poistamiseen
• levottomiin jalkoihin ja erilaisiin alaraajojen verenkiertohäiriöihin
• yleiseen keveyden ja virkistymisen tunteeseen
Perinteinen verikuppaus hyväksyttiin Suomen Elävän perinnön kansalliseen luetteloon vuonna 2023. Tämä tunnustus kertoo siitä, että kuppaus nähdään osana suomalaista aineetonta kulttuuriperintöä – elävänä taitona, joka siirtyy edelleen ihmiseltä toiselle.


"Tunsin kuppauspäivänä selkeää väsymystä ja otin päikkärit. Kuppauksen jälkeen uni on ollut todella levollista. Yllätyin myös siitä, ettei sen jälkeen ole tullut nilkkoihin päivän aikana turvotusta kuten yleensä."
Minna, Perniö
